Hermaneilla

Uusi blogi

2011-01-26T20:35:00.003+01:00

Pitkäksi venähtänyt tauko päättyy uuden blogin merkeissä, tällä kertaa Suomesta käsin.
Tervetuloa!

Tauko

2010-01-20T16:15:00.003+01:00

Poistun blogistaniasta kokonaan toistaiseksi. Palaan varmasti jossain vaiheessa, mutta siihen saakka mukavaa kevään odotusta kaikille!!!

Mitä ihmettä?

2010-01-19T23:47:00.002+01:00

Tulin vielä illan päätteeksi tsekkaamaan blogistanian ja pisti silmään, että omasta blogista puuttuu useita kuvia! Onko muilla ilmennyt vastaavaa ongelmaa?

Aamukahvilla

2010-01-19T09:38:00.007+01:00

Juon aamukahvia ikuisuuden. On ihanaa, kun saa vaan olla. Kun tietää tekevänsä jotain merkityksellistä vain olemalla läsnä ja pyörittämällä arjen rutiineita. Välillä se ei ole ollut niin helppoa, miltä kuulostaa. Ei se ole varmasti yhdessäkään lapsiperheessa aina. Joskus on tehnyt mieli sulkeutua jonnekin vaikka viikoksi tekemään pelkästään omia juttuja. Mutta tällä hetkellä nautin tästä täysin siemauksin. Kerään voimia. Haaveilen. Rintamamiestalosta. Että saisi hipsiä yöpaita päällä syömään aamupalaa omaan puutarhaan. Juoda iltapäiväkahvit kuistilla. Toivottavasti joku päivä. Alisa alkaa olla jo isomman tytön oloinen. Touhuaa enemmän itsekseen. Osaa pukea osan vaatteista itse päälle. Ripustaa sukkapyykin kuivumaan. Vie astiat itse tiskialtaaseen. Sekin tuntuu kivalta. Vaikka olisikin mukavaa, jos Alisalla olisi pikkusisar joku päivä, nyt en kaipaa vauvaa. En tiedä haluanko aloittaa vauva-aikaa enää vuosien päästä, opiskelujen jälkeen, uudestaan. Ehkä sitten, kun ystävät alkavat saada lapsia, alan taas haikailemaan itsekin pienen nyytin perään. Tai sitten on vaan kiva hymistä: "Niin, kyllä ne valvotut yöt vielä meilläkin hämärästi on muistissa...". Sen näkee sitten. Nyt keitän toisen kupin kahvia.

Appelsiinishampoo

2010-01-18T23:15:00.007+01:00

1 muna
2 rkl vastapuristettua appelsiinin mehua

Sekoita hyvin keskenään ja hiero päänahkaan sekä hiuksiin. Huuhtele pois 15 min jälkeen. (Ei kantsi käyttää huuhteluun liian lämmintä vettä, ettei tarvitse sitten irrotella munan palasia hiuksista...) Kirjassa, josta olen reseptin joskus ottanut talteen, luvattiin muistaakseni, että tällä lähtee rasvaisempikin letti puhtaaksi ja omiin hiuksiin se ainakin tepsi kiitettävästi. Jos joku muukin kokeilee, olisi kiva kuulla mielipidettä.

Muutoksien vuosi

2010-01-13T12:54:00.014+01:00

Tänä vuonna puhaltavat taas muutoksien tuulet. Ne vievät meidät ensialkuun Suomeen. Minut ja Alisan jo ihan parin kuukauden päästä ja miehen vähän perästä päin. Jännittää kamalasti. Vajaat viisi vuotta poissa ei ole kovin pitkä aika, mutta tuntuu ikuisuudelta. Käytännön asioista en ole kovin huolissani, ne kyllä laitetaan järjestymään, vaikka stressaavatkin aika paljon. Sen sijaan mietityttää, kuinka mies sinne sopeutuu. Vai sopeutuuko ollenkaan. Vaikka Puola on tullut minulle kovin, kovin rakkaaksi, en voi ajatella, ainakaan tällä hetkellä, asuvani täällä loppu elämääni. Ja jos emme viihdy Suomessa, päädymme luultavasti takaisin Englantiin. Mutta asia kerrallaan. Jo kokemuksesta tiedämme molemmat, että kielen oppiminen on vaikea, mutta välttämätön polku kuljettavaksi, jotta uuteen maahan voi edes ajatella kunnolla kotiutuvansa. Olemmekin alkaneetkin puhua osan illoista myös toisillemme omilla äidinkielillämme. Jospa se vahventaisi pohjaa kieliopinnoille ennen muuttoa. Motiivin puutteeseen suomen oppiminen ei miehellä ainakaan kaadu. Vanhempanikin saivat pyynnön puhua tästä lähtien vain suomeksi. Oman puolan kielen oppimiseni suhteen muutto tulee sinänsä huonoon aikaan, koska tuntuu, että olen juuri pääsemässä vauhtiin. Kielitaidon kartuttaminen jatkuu toki Suomessakin, mutta luonnollisesti paljon hitaampana. Oppimista toivottavasti riittää muutenkin, sillä uuden vuoden lupaukseni oli aloittaa syksyllä taas opiskelut. Alavaihtoehdotkin alkavat pikkuhiljaa selkiytymään. Kutkuttava olotila.
Kuvista kiitos rakkaalle Eeva-ystävälle. Ne on otettu parisen viikkoa sitten. Nyt täällä on taas kunnon talvi.

Sokerikuorinta kasvoille ja vartalolle.

2010-01-11T12:44:00.009+01:00

Alan postaamaan aina maanantaisin keittiökaappi-kosmetiikka reseptejä. Ekana vuorossa kuorinta kasvoille ja vartalolle.

oliiviöljyä
hunajaa
sokeria

Sekoita ainekset keskenään. Kuori kerran viikossa.

Suloisin kala ikinä

2010-01-06T17:30:00.004+01:00

Siellä se vaan hymyili kovin herttaisesti lasin takaa ja katseli takaisin suurilla silmillään. Olisi tehnyt mieli upottaa käsi altaaseen ja rapsuttaa sitä vähän korvan takaa.

Perunasalaatti

2009-12-31T15:17:00.006+01:00

3-4 keitettyä perunaa
puolikas omppu
maustekurkku
2rkl hienonnettua sipulia
2rkl kaprista
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria

kastike:
1,5dl kermaviiliä
2tl sitruunamehua
2tl sinappia
puolikas valkosipulinkynsi
ripaus sokeria

pinnalle:
persiljaa, ruohosipulia tai purjorenkaita

Kuori keitetyt, kylmät perunat ja omppu. Leikkaa ne ja maustekurkku kuutioiksi ja laita kulhoon. Lisää sipuli, kaprikset ja mausteet. Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja lisää kastike salaattiin. Onnellista uutta vuotta! Ja kiitos kaikille ihanille joulukorteista!

Herätys!

2009-12-17T23:28:00.002+01:00

Maailman miellyttävimpiin herätyksiin ei varmaankaan kuulu se, että joku tulee tekemään kuperkeikkoja sänkyysi. Mutta on kai sitä huonompiakin tapoja.

Oi ihana Krakova!

2009-12-15T21:38:00.013+01:00

Siellä olimme miehen kanssa viikonloppuna, kavereiden luona (Alisan ollessa isovanhempien hemmoteltavana). Rakastan sitä kaupunkia! Pimeän tultua lähdettiin ihan vaan kävelemään ristiin rastiin, puistoihin, Wavelin kukkulalle (,jossa sijaitsevan vanhan kuninkaan linnan nahkaiset tapetit teki aiemmalla reissulla vaikutuksen) ,vanhaan kaupunkiin (,joka on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista) ja nautittiin Krakovan selittämättömän ihanasta tunnelmasta (, joka on ehdottomasti parhaimmillaan juuri hämärän aikaan, mistä johtuen kaupunkikuvat jäivät julkaisukelvottomiksi). Maisteltiin oluita maan alla sijaitsevissa kellarisokkelo-pubeissa, tutustuttiin unkarilaiseen keittiöön (nam!) ja lipitettiin mahdottoman hyvää, kuumaa viiniä keskustorin kojusta. Käytiin myös akvaariokeskuksessa (Tunnutaan päätyvän niihin jostain syystä aina, missä vaan liikutaankin..), jossa näin maailman suloisimman, hymyilevän kalan (josta kuva myöhemmin) ja piipahdettiin parissa museossa. Tajusin kotona, etten ole tullut kurkanneeksi ikinä sisälle yhteenkään kaupungin yli sadasta kirkosta ja Da Vincin Neito ja Lumikkokin jäivät nähtäväksi seuraavaan kertaan. Monesta paikasta kuulee, että ilmapiiri Krakovassa on jotenkin taianomaisen mahtava ja itse allekirjoitan tämän täysin. Krakovan Wavelin kukkula on myös yksi hindujen seitsemästä pyhästä paikasta maailmassa ja heidän mukaansa kukkulan sisällä sijaitsevasta zakrasta virtaa maailmaan jumalallista energiaa. Uskoisin, ettei väittämä ole ihan metsään mennyt.

"Päähipsutin"

2009-12-08T15:40:00.007+01:00

Jos et ole vielä tuollaisen kuvassa näkyvän "päähipsuttimen" onnellinen omistaja, niin lisää se ihmeessä joulupukin toivelistaan. Nuo laitteen "hipsuttimet" mm. hellivät pintahermoja, stimuloivat verenkiertoa ja kuulema lisäävät jopa hiusten kasvua! Itse olen todennut laitteen todella laukaisevan stressiä ja auttavan päänsärkyyn. Olin yrittänyt jo vaikka kuinka pitkään löytää Alisalle toppahaalaria täksi talveksi, mutta näköjään lasten käytännöllisesti pukeminen on pitkälti suomalainen juttu (??). Eilen tuo kuvan haalari onneksi viimein löytyi eräältä kirpparilta, jonne tulee vaatteita pelkästään pohjoismaista. Hintaa puvulle tuli kolme euroa! Välillä näin kyllä selvää haikeutta niiden lapsien kasvoissa, jotka kulkevat vanhempiensa kanssa leikkipuiston ohitse sievissä, takeissaan ja muissa tahrattomissa ulkotamineissaan katsellen hiekkalaatikossa (Suomesta hankitussa) kurapuvussaan likaisena telmivää Alisaa. Ja sitten voittekin kuvitella niiden vanhempien katseet...

Joulupukki otti Puolasta varaslähdön.

2009-12-07T15:42:00.011+01:00

Syy viimeakaiseen hiljaisuuteen löytyy jälleen koneen temppuiluista, mutta ongelma on nyt toivottavasti korjattu. Jospa masiina suostuisi tällä kertaa pitempään yhteistyohon kuin viimeksi. Jos luulit, etta Joulupukki kerkiää oikeasti kiertää koko maapallon yhden vuorokauden aikana, olit väärässä. Se aloitti jo viime viikonloppuna, Puolasta. Täällä siis joululahjat todella jaettiin jo viime sunnuntaina, jolloin kokoonnuimme miehen siskon luokse odottelemaan partasuuta. Itselläni on joulufilis ollut tänä vuonna vähän hukassa, mutta sen lasten riemun ja jännityksen myötä se alkoi jo vähän tehdä tuloaan. Alisa pelkäsi joulupukkia kamalasti, mutta uskalsi kuitenkin itse hakea omat lahjansa, kurottaen ottamaan ne mahdollisimman kaukaa juosten sen jälkeen nopeasti takaisin selkäni taakse. Neidille mieluisin lahja taisi olla barbie-nukke, jonka miehen sisko oli jättänyt Alisalle pukin konttiin. Olin sattunut juuri viime päivinä pohdiskelemaan, mitä mieltä ylipäätään olisin koko barbie-leikeistä tyttäreni kohdalla. Vaikka olenkin kyseista nukkea vastaan (ei varmaan tarvitse perusteluita), niin oman lapsuuteni ei tunti- vaan päiväkausia kestäneet barbileikit ovat silti edelleen hyvässä muistissa. Alisan kohdalla olin päätynyt siihen tulokseen, etten ala ostamaanAlisalle mitään barbie-aiheisia leluja, ellei tyttö ala niitä jossain vaiheessa itse vaatimalla vaatia. Mutta kerta nukke on nyt sitten asettunut taloksi, niin eihän sitä voi poiskaan ottaa. Tosin siltä kerkesi jo irrota pää Alisan leikeissä. Kun yrtin tökätä pään takaisin nuken vartaloon, Alisa huudahti ei, sieppasi barbien takaisin ja jatkoi leikkiään. Neidistä oli nimittäin kamalan hauskaa, ettei nukella ollutkaan päätä. Kieltämättä tuntui oudolta jakaa lahjat jo nyt, kun joulupukin odotus on kuitenkin omista perinteistä katsottuna tietenkin yksi jouluaaton kohokohdista. Toisaalta olen iloinen, että se lahjahössötys on jo nyt ohitse ja itse jouluna keskitytään sitten ehkä olennaisimpiin asioihin (kuten syömiseen...). Muut viimeaikaiset kuulumiset ja tekemiset on nähtävissä kuvista. Middlesexiä (Jeffrey Eugenides) muuten suosittelen todellakin lämpimästi luettavaksi! Joka päivä ei saa näin hyvää kirjaa käsiinsä. Olen nyt viimeisillä sivuilla ja tapanani on antaa kirjat eteenpäin ne luettuani, koska en ikinä lue samaa teosta kahta kertaa. Puolassa englannin kielen taito ei tunnetusti kuitenkaan varsinaisesti kuki, joten jos joku on kiinnostunut kyseisestä kirjasta (englanniksi), voin luettuani lähettää sen postitse uuteen kotiin.

Onko äidillä häntä?

2009-11-19T21:46:00.010+01:00

Keskustelimme Alisan kanssa siitä, että koirilla on häntä. Ja norsuilla. Ja muumeilla. Ja kyllä, Nipsullakin. "Mutta onkos äidillä häntä?", minä kysyin. Pienen harkinnan jälkeen tytär kiersi taakseni tarkistamaan ja tuli siihen tulokseen, että ei, äidillä ei ole häntää.

Englanti

2009-11-10T20:41:00.011+01:00

Satuin viime viikolla katsomaan kahta telkkarisarjaa, joista molemmat sijoittuivat Englantiin. Ja silloin se iski ensimäistä kertaa muuton jälkeen. Nummilla laiduntavat lampaat, kumpuileva maasto, rannikon kalkkikivikalliot, se ihana vehreys. Kuinka montaa eri vihreän sävyä voikaan löytyä yhdestä maisemasta. Ihanat, kauniit, vanhat kivi- ja tiilitalot kaikkine epätäydellisyyksineen, vinot lattiat, kylpyhuoneistakin löytyvät, aina niin naurettavat kokolattiamatot. Pörröiset wc-pytyn lämmittimet. Kukkakuosit verhoissa ja sohvissa. Muovikuuset on varmaan jo tuotu olohuoneisiin. Materiaalillahan ei lopulta ole niin väliä, koska joulupuu peitellään joka tapauksessa kaikella sillä krääsällä, niin ettei siitä varmasti näy lopulta pilkahdustakaan. Suomesta kylään tulleet kaverini luulivat tien toisella puolella olevaa taloa pubiksi, naapurimme haudattua kotinsa kaikissa eri väreissä vilkkuviin jouluvaloihin. Ja valtava joulupukki porojensa kanssa katolla kruunaa tietenkin kokonaisuuden. Ja ne aina niin kohteliaat britit. Meni hetki ennen kuin ymmärsin, ettei kysymykseen "How are you?" aleta oikeasti selittämään omia kuulumisia. Ja siihen, että kaupan kassat kyselevät vointiani. Siis ei minkään kyläkaupan, vaan ison ketjun. Ja siihen, että kun itse olen tiskin takana, asiakkaat kysyvät kuinka voin. Tai siihen, että leikkipuistoon tuleva tuntematon äiti katsoo silmiin, hymyilee ja kysyy samaa. Tai siihen, että tuntemattomat alkavat juttelemaan bussissa tai toivottavat aamukavelyllään hyvää huomenta. Jos joku hipaiseekaan sinua kadulla, kuulet välittömästi anteeksipyynnön. Kun annat tietä vastaantulijalle sinua kiitellään vuolaasti. Pubi on ollut täynnä arki-iltapäivästä lähtien, viereisessä pöydässä luetaan oluttuopin kanssa kirjaa ja kun ilta etenee siihen saakka, että siellä istuu vain minä, ystäväni ja toinen seurue, he ehdottavat, jos haluamme yhdistää pöydät heidän kanssaan. Naapurista tuotu Guinness maistuu paremmalta. Lontoosta en edes ala sanomaan mitään. Enkä Brightonista. Surkeaa säätä en viitsi alkaa muistelemaan. Ikävä.

Uutisoinneissa on eroja

2009-11-02T22:42:00.018+01:00

Ei sitten saatukaan sitä lumisadetta. Mies alkaa tehdä töissä myös yövuoroja ja ensimäistä kertaa tuntuu, että nyt tulisi isompi asunto tarpeeseen. Mitenköhän se muka pystyy nukkumaan täällä päivisin? On ollut kiva päästä lukemaan ja katselemaan netistä uutisia taas suomeksi. Koneen ollessa rikki aloin katsoa varmaan ensimäisiä kertoja miehen seurana Puolan tv-uutisia. On ollut jännä huomata, kuinka samojen aiheiden uutisointi välillä eroaa toisistaan maasta riippuen. Esimerkiksi täällä on ollut naapurimaan, Ukrainan sikainfluenssaepidemia jo monena päivänä pääuutisaiheena. Tilanne on hyvin huolestuttava, rajan takaa tulevat laitetaan karanteeniin, ihmisten liikkumista maiden välillä pyritään ylipäätään välttämään ja maahan on lähetetty Puolasta lääkkeavustuksia. Uutisia katsellessa Ukrainan tilanne on alkanut ihan pelottamaan. Sitten katson Ylen areenasta puoli yhdeksän uutiset. Lähetyksen loppupuolella kerrotaan Ukrainan pyytävän apua sikainfluenssaepidemiaan, mutta kerrotaan myös, ettei WHS:n mukaan toistaiseksi ole varmaa tietoa siitä, että Ukrainan tilanne olisi erityisen vakava ja sanotaan, että maan poliitikkojen on jopa arvioitu käyttävän epidemiaa hyväkseen, saadakseen kannatusta ennen tammikuun presidentin vaaleja. Suomen uutispätkästä jäi itselleni siis aivan päinvastainen kuva, kuin Puolan vastaavasta. Toisaalta puolan kielisiä uutisia katsellessani arvuuttelen ensin kuvista ja muutamista ymmärtämistäni sanoista, mitä uutisointi koskee, kunnes mies kääntää pätkän englanniksi. Esimerkiksi naapurimaassa kaduilla hengityssuojat päällä kulkevat ihmiset aiheuttivat ensireaktiona aika voimakkaankin pelon tunteen. Ja sitten taas, kun mies kääntää uutisen, saan informaation tietenkin sellaisena, kuin hän on sen kokenut. Muuten, opetetaanko peruskoulussa nykyäänkään vielä mediakriittisyyttä? Siitä saisi mielestäni vaikka ihan oman, tärkeän lukuaineensa.

Musta madonna

2009-11-01T16:43:00.014+01:00

Ennen kuin tietokoneeni meni pari viikkoa sitten rikki, Amalia pyysi minua kirjoittamaan kaupunkini, Częstochowan Jasna Góra luostarissa säilytettävästä, valokuvatorstain yhteydessä kysymyksiä herättäneestä Musta madonna- ikonista (kuva). Ikoni on taideteoksena mittaamattoman arvokas ja lisäksi katolisen kirkon piirissä sillä uskotaan olevan ihmeitä tekeviä voimia. Legenda kertoo, että ikonin olisi maalannut Luukas (yksi Jeesuksen opetuslapsista) alustalle, joka oli kyseisen legendan mukaan tehty Jeesuksen ja hänen perheensä (Maria, Joosef) ruokapöydästä. Vuonna 326 keisari Konstantinos Suuren äiti, Helena saapui vierailulle Jerusalemiin ja hänen kerrotaan saaneen Musta madonna sieltä lahjaksi. Niin ikoni olisi päätynyt Konstantinopoliin. Tutkijat kuitenkin ovat arvioineet ikonin olevan peräisin vasta 500-700 luvulta. Konstantinopolista se jatkoi matkaansa Venäjälle 1200-luvulla, jolloin legendat kertovat sen suojelleen sijoituspaikkanaan toimivaa kaupunkia hyökkäyksiltä vihollisia vastaan. Tällöin uskomukset sen ihmeitä tekevistä voimista alkoivat. Vuonna 1382 ikoni päätettiin siirtää Puolaan. Tarina kertoo, että ikoni oli määrä viedä Opoleen, mutta saattueen hevoset olivat pysähtyneet Częstochowan kohdalla, eivätkä suostuneet enää jatkamaan matkaa, jolloin ikonin oli ajateltu kuuluvan tänne. Vuonna 1430 rosvojoukko yritti kaapata ikonin luostarista, jolloin madonnan kasvoihin syntyi kaksi arpea (katso kuva), kun ikoni taisteltiin varkailta takaisin. 1600-luvulla ikonin uskotaan suojelleen luostaria kestämään ruotsalaisten kuusi viikkoa kestäneen piirityksen. Luostaria puolusti 250 miestä, kun ruotsalaisia hyökkääjiä oli vastassa 4000. Ikonia saapuu vuosittain katsomaan lähes viisi miljoonaa pyhiinvaeltajaa. Puolan sisältä saapuvat pyhiinvaeltajat taittavat kävellen jopa satojen kilometrien pituisen matkan kulkueina luostariin.
(Kuva on haettu googlettamalla)

Tunnustuksia

2009-11-01T12:10:00.009+01:00

Kiitos hirmuisen paljon *katinkaiselle*, jolta sain tämän tunnustuksen! Oli tosi kiva huomata, että oli tälläinen odottamassa kun pääsin takaisin blogin pariin taukoni jälkeen! Näitä olisi kiva antaa eteen päin vaikka kymmeniin blogeihin, mutta annan tämän nyt Colorful cameralle jonka kauniita kuvia käyn aina ihailemassa.

Tämän taas sain Marikalta. Jälleen kaunis kiitos ja halaus! Piristi kovasti! Tämän annan eteenpäin Magian maailmalle, jossa on aina kiva käydä ihailemassa mm. kirpparilöytöjä, käsitöitä jne. jne.

Sinisiä hetkiä

2009-11-01T11:23:00.008+01:00

Hengissä ollaan! Parin viikon tauko johtui teknisistä ongelmista, eli tietokone sanoi sopimuksemme irti ja tuli korjauksesta vihdoin eilen. Kaikki siis hyvin, kiitos kyselijöille! Parin viikon tauko internetistä teki kyllä ihan hyvääkin! Sen sijaan, että olisin istunut koneen ääressä jumppasin, luin kirjoja, nukuin päiväunia, leivoin jne. Oli hyvä huomata, että joskus koneen ääreen on tullut jumitettua liiankin kanssa. Mutta olen silti iloinen, että pääsin blogistaniaan takaisin. Ennen kuin kone meni rikki, lupasin pyynnöstä kirjoittaa tänne kaupunkini Czestochowan mustasta Madonnasta, jolla uskotaan katolisen kirkon piirissä olevan parantavia voimia. Vaikka pyynnöstä onkin nyt kulunut aikaa, niin varmaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten kirjoitan aiheesta tänne mahdollisimman pian. Alisa on ollut syysflunssassa, nenä vuotaa ja kuumettakin on ollut. Keskella yötä, kun hengittäminen on vaikeaa, Alisa heräilee itkien ja kun yritän rauhoitella tytön takaisin uneen, niin hän kertoo vakuuttavimmalla äänensävyllään: "Karkki auttaa!". Luntakin satoi jo parisen viikkoa sitten, mutta se suli pois parin päivän päästä. Kummallista kyllä, sillä osassa puista on edelleen vihreät lehdet. Maanantaina kuulema sataa taas, joten jos sitten pääsisi tekemään vaikka lumiukon.
Kuvat on ottanut Przemek Herman

Rakkaus

2009-10-15T15:01:00.007+02:00

"Minä näin unta, että sain paljon uusia sukulaisia", kertoi Vilijaana

"Se oli aivan kauheata. Juuri kun olin selvinnyt entisistä!"
(kirjasta Muumi ja vaarallinen juhannus)

Vastaus valokuvatorstain 144.haasteeseen

Lihotuskuurilla

2009-10-14T15:50:00.006+02:00

Eilen illalla kesken kylvyn Alisa alkoi toistelemaan minulle "Nukka! Nukka!". Kysyin, haluaako tyttö, että nukkekin tulee kylpyyn. "Ei! Nukka!!", tytär toisti hermostuen. Kysyin mieheltä, tarkoittaako sana nukka jotain puolaksi. Ei tarkoita. "Nakki?" minä kysyin ihmetellen ja tytär huusi jo itkuisesti "Nukka!!". Sitten huomasin kylpyvedessä lilluvan pienen, pienen, Alisan sukasta lähtöisin olevan nukan ja tajusin sen jostain syystä pelottavan neitiä. Missä välissä se on tuollaisenkin sanan jo kerennyt oppimaan...? Pyydystin nukan pois ja tyttö oli tyytyväinen. Tällä hetkellä Alisa nukkuu päiväuniaan. Kuinka ihanaa onkaan hyrppiä rauhassa kahvia ja datata, tai lueskella lehteä. Tai syödä tyttäreltä salassa sellaisia herkkuja, jotka häneltä kiellän. Yritän vähän lihoa. Katselin vanhoja valokuvia ja huomasin tykkääväni itsestäni pikkuisen pyöreämpänä. Olisi kiva saada noin 5-7 lisäkiloa. Ihailen muuten ulkonäöltään sellaisia naisia, joilla on tasaisesti pullukka ja kurvikas vartalo, pyöreät kasvot ja pitkät, paksut, terveen kauniit hiukset. Tuollaista kroppaa en kuitenkaan itse saa, koska lihon ainoastaan päärynän malliin. Toisaalta sen kyllä huomaa, kun ihminen on itse vartaloonsa tyytyväinen ja se tekee hyvännäköiseksi kenet vaan. Ja jotta koko blogin kuvitus ei ihan eläintarhaksi muuttuisi, laitan paremman puutteessa pari vanhaa kuvaa Englannista ja yritän saada mahdollisimman pian lainakameran käsiini. (Alemman kuvan minusta on ottanut Järviskä)

Muumien parissa, viltin alla on hyvä olla

2009-10-13T14:45:00.008+02:00

Tänään ulkona oli viitisen astetta ja navakka pohjoistuuli. Puiston ohi kulkeva mummeli kysyi, eikö ole liian kylmä lapselle leikkiä ulkona. Nauratti. Kauppaan kävellessämme huomasin melkein naapurissamme, rivitalon pihalla kanoja. Aika hassu näky väkiluvultaan Espoon suuruisessa kaupungissa! Näimme myös kaksi tuttua kulkukoiraa. Ne ovat kaverukset. Aina yhdessä. Pelottaa, kuinka ne selviävät talvesta. Oli ihana tulla lämpimään kotiin katsomaan muumeja vilttiin kääriytyneenä, vaikka tytär olikin astunut koiran kakkaan. Katsoimme "Tiukan naapurin" , jossa Vilijonkka muuttaa muumilaaksoon. Jakson lemppari sitaattini kuului muumi papan suusta: "Tehdään liukumäestä niin kestävä, että aikuisetkin voivat laskea siitä. Tehdään se äidin takia!!" Ennen olin sitä mieltä, ettei lapsen tarvitsisi katsoa telkkaria ollenkaan, ennen kuin on kolmen vanha. Mutta en voi vastustaa kiusausta muumien kohdalla. Olen tainut rikkoa kaikki muutkin sääntöni lasten kasvatuksen suhteen. Nyt meillä syödään iltapalaakin sohvalla. Ei taida olla kamalan vaarallista. Vuoden vanha mikroaaltouunimme meni muuten rikki. Vanhempieni toimiva mikro on minun ikäiseni. Tehtiinköhän ennen vähän parempaa tavaraa...? Harmittaa, kun ei ole vieläkään uutta kameraa. Siksi nuo vanhat kuvat linnuista eläintarhassa. Tekisi mieli sukeltaa noihin höyheniin.

Vau, tunnustus! Sekä paljastuksia minusta...

2009-10-09T21:06:00.015+02:00

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Kiitos paljon Magia! Oli kiva piristys! Ja sitten seitsemän uutta asiaa minusta.

1. Olen ihan hirvittävän perso makealle. Jos saan käsiini vaikkapa suklaata, siitä ei takuulla ole kauaa jäljellä kuin muisto vain, enkä voisi kuvitellakaan jättäväni osaa myöhemmäksi, vaan kaikki on syötävä kerralla.

2. Haluaisin pitää joku päivä kanoja, mutta en tiedä niiden huolehtimisesta mitään. Mies puolestaan vietti lapsuutensa kesät enonsa luomumaatilalla ja sanoi, että voimme tulevaisuudessa harkita asiaa, mikäli olosuhteet olisivat suotuisat.

3. Haluaisin silmälasit. Olen aina halunnut. Luulen, että ne tekisivät minusta fiksumman näköisen. Harkitsen feikkilasien hankkimista. Hupsu tyttö.

4. Olen alkanut viime aikoina vakavasti harkita sairaanhoitajan tai kätilön ammattia. Tämä on sinänsä hassua, koska kärsin monta vuotta pelosta sairaaloita kohtaan. Raskauteni aikaiset useat sairaalakäynnit ja yksi piipaa-auto-ajelukin auttoivat ja pakottivat minut kohtaamaan ja voittamaan tuon pelon.

5. Haluaisin jättää lihan syönnin pois (tai ainakin syödä sitä vain harvoin ja luomuna), mutta en ole parin yrityksen jälkeen onnistunut. Syynä kenties se, etten ole kovin kummoinen ruuan laittaja ja mies kokkaakin meillä usein ja aina liharuokaa. Tarvitsisin lisää helppoja kasvisruokareseptejä (Saa antaa!).

6. Pidän salaliittoteorioista.

7. Tavatessani mieheni, luulin häntä jostain kumman syystä aluksi vähintään kymmenen vuotta ikäistään vanhemmaksi.

Annan tunnustuksen eteen päin seuraaville seitsemälle blogille:

[EmmiwithanE]

Silent All These Years

Lintupönttö

Virta

2009-10-08T09:48:00.003+02:00

Thames virtaa 335km Gloucestershirestä Cotswoldin kukkuloilta mm. Lontoon poikki aina Pohjanmereen saakka.
Vastaus valokuvatorstain 143. haasteeseen.

Iltapuuhia

2009-10-05T21:01:00.006+02:00

Aiemmin illalla kävin tyttäreni kanssa seuraavan keskustelun:
"Nyt on iltapalan aika. Äiti keittää meille puuron."
"Ei puuro!!"
"No mitäs sinä sitten haluat syödä?"
"Ömm..Ruokaa!"
"Jaahas..Mitä ruokaa?"
"Ömm.. Perunaa!"
Kun tulee iltasadun lukemisen aika, tytär ei halua enää, että hänelle luetaan. Sen sijaan Alisa ottaa yhden kirjan itselleen ja antaa toisen äidille tai isälle. Sitten siinä kaikessa hiljaisuudessa luemme omia kirjojamme. Eikö lapset olekin suloisia, kun nukkuvat?

Tuolin uusi elämä

2009-10-05T13:06:00.009+02:00

Ennen muuttoa Englannista myimme ison osan huonekaluistamme, joten meillä ei ollut esimerkiksi keittiön pöytää ja -tuoleja tänne saapuessamme. Kuin tilauksesta kotimme entiset asukkaat olivat jättäneet keittiöön pöydän. Ruman sellaisen, mutta ilme koheni nätillä, koko rumiluksen peittävällä liinalla alle sekunnissa. Tuolit puolestaan löytyivät kaverin mummon vanhoista tavaroista. Kyseinen mummo oli muuttanut kaverimme vanhempien luokse, kun ei ollut kyennyt asumaan enää itsekseen ja oli antanut asuntonsa lapsen lapselleen (Täällä ei ole lahjaveroa, eikä muuta höpönpöppöä. Mukavaa, eikö!). Kaverimme aikomus oli heittää nuo kaksi iki-vanhaa, kulunutta tuolia menemään, joten päätimme adoptoida ne. Ihastuin tuolien taidokkaaseen muotoiluun, mutta muuten ne eivät silmiä hivelleet, joten päätin tuunata ne. Harmi ettei tullut otettua ennen-kuvaa. Valitsin tuolien värit niin, että ne matchaavat pöytäliinan värien kanssa: Valkoinen-violetti ja valkoinen-keltainen. Kuvan tuolin pehmuste on verhoiltu vanhalla t-paidalla. Keltaiseen tuoliin, en ole löytänyt vielä mieleistä kangasta. Harmittaa jättää nämä Puolaan, sitten kun taas muutetaan, mutta saampahan sitten Suomessa toivottavasti taas uusia projekteja käsiini.

Cat Poweria ja luumupirtelöä

2009-10-01T12:43:00.014+02:00

Tiedättekö sen tunteen kun on vähän seonnut johonkin. Kun löytää jonkun uuden kivan jutun, mistä ei meinaa saada ollenkaan tarpeekseen. Mikä piristää päivää kuin päivää, oli se kuinka harmaa tahansa. Viime aikoina päivät ovat olleet välillä kuviakin harmaampia. Onneksi voi soitattaa Cat Poweria (Chan Marshall) aamusta iltaan. (Kiitos Sanna, että kuunnellutit tätä mulle silloin joskus).Tulevaisuudessa haluan löytää kaikki kyseisen artistin albumit levyhyllystäni, tai siis meidän tapauksessa tuon iki-vanhan, puisen matkalaukun sisuksista, mihin kaikki muukin musiikki ja leffat on säilötty. Sateiset syyspäivät ja Cat Power sopii sitä paitsi kuin äiti isään. Toinen juttu, mihin olen nyt hullaantunut on luumupirtelö. Ollaan saatu kilokaupalla luumuja tuttujen ja niiden tuttujen puutarhoista ja koska tiedän anopin pitävän meidät luumuhilloissa koko ensi talven, oli ne tuhottava muilla keinoin. Niimpä olen viime aikoina nauttinut pirtelön muodossa ehkä kymmenisen luumua per päivä. Kynttilätkin piristäis, mutta viime lauantaisten synttärikemujensa jälkeen Alisa ryntää saman tien puhaltamaan ne kaikki, onnittelulaulua laulellen.

Mikä piristää sinun päiviäsi?

Kuunnelkaa tämä Naked if I want to (Moby Grape) Cat Powerin esittämänä albumilta Jukebox (2008)! Aivan loisto versio!

Kosto

2009-10-01T09:53:00.002+02:00

Vastaus valokuvatorstain 142. haasteeseen.

Valokuvatorstai (141.)

2009-09-24T09:35:00.005+02:00

Tasan.

Kuinka synttärityttö sai nimensä.

2009-09-24T08:55:00.005+02:00

Tänään täällä on pieni syntymäpäivä sankari! Aamu alkoi lahjojen availulla ja lauantaina juhlitaan serkkujen kanssa. Tasan kaksi vuotta sitten minusta tuli äiti. Nyt jo hymyilyttää ne loppuraskauden pohdinnat, kuinka muka osaan huolehtia vastasyntyneestä vauvasta, jos akvaariokalatkin kuolivat käsittelyssäni. Puolalaiseen tapaan, kun raskaudesta kerrotaan, alkaa välittömästi ihmistaimen nimen utelu. Kerran sitten sovimme, että mietittäisiin nimi-ehdotuksia päivän aikana. Yritin miettiä kuumeisesti ja keksin ainoastaan kaksi tytön nimeä, jotka tuntuivat kivoilta. Kun mies sitten töistä tultuaan sanoi, ettei hänen mieleensä tullut kuin yksi ainut mieluisa nimi, Natalia, en voinut uskoa, että olimme päätyneet samaan nimeen. Mies piti kovasti myös toisesta nimiehdotuksestani ja niimpä vastasimme siitä lähtien mahdollisesta tytöstä tulevan Alisa Natalia. Pojan nimestä kinasteltiinkin sitten turhaan koko loppuraskauden ajan. Nyt meidän kaksi vuotias Alisa rakastaa titi-Nallea (harmikseni, sillä en kestä Riitta-tädin juttuja.. ja niitä kampauksia!), liukumäkiä, puhelimiin leikisti puhumista (jostain syystä enkuksi; "Hi! Nice! Ahaa!*tekonaurua* Bye!"), jorausta ja kissa-paitaa (Kun äiti yrittää aamulla pukea neidin päälle jonkun muun paidan se heitetään seinään ja kiljutaan naama punaisena "kissa-paitaaaaa!!!"). Lisäksi hän keräilee kiviä.

Muistikortilta löytyi kasvisminestronea -kirjaimellisesti

2009-09-22T10:01:00.009+02:00

Kuten kaikki blogissani julkaisemat reseptit, tämäkin on maailman helpoin ja nopein ruoka. Lisäksi, jos haluat päästää kamerasi päiviltään, voit uittaa sen minestronessa. Nuo kengät muuten auttaa suhtautumaan syksyn tuloon vähän positiivisemmin.

sipuli
pari valkosipulin kynttä
porkkana
1 rkl oliiviöljyä
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 purkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 rkl tomaattipyrettä
1dl makarooneja
200 g herneitä
1 pieni kesäkurpitsa
ripaus suolaa
persiljaa

Kuulota paloitellut kasvikset öljyssä. Lisää kaikki muut ainekset, paitsi herneet ja kesäkurpitsa. Anna kiehua 8 minsaa. Lisää kesäkurpitsa ja herneet. Keitä kunnes pasta on kypsää.

30 vihreää neliötä

2009-09-21T09:37:00.015+02:00

Kodin väritys lähti tuosta kirpparilta aikoinaan löytämästäni sohvakankaasta, joka on roikkunut verhoina joskus jonkun englantilaismummon ikkunoissa. Asumme lapsiperheeksi todella ahtaasti 30neliössä, mutta kumma kyllä kotimme tuntuu meistä tällä hetkellä meille ihan sopivan kokoiselta. Tällä on varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että pidämme ympärillämme vain ja ainoastaan sen, mille on jatkuvaa käyttöä tai erittäin suurta tunne-arvoa. Jos meille annettaisiin yht äkkiä iso talo asuttavaksi, en edes tiedä mitä tekisimme kaikella sillä tilalla. Olohuoneesta tulee iltaisin makuuhuone, kun sohva levittyy futon-sängyksi. Asuin alueelta löytyy ihania kävelyreittejä metsästä, joen varrelta ja iltaisinkin on turvallista liikkua ulkona. (Näitä kahta asiaa todella olen oppinut Suomessa arvostamaan.) Tämä on jo viides asuntomme kolmen vuoden sisään ja ensimäinen joka tuntuu kodilta.

Valokuvatorstai (140.)

2009-09-17T16:52:00.004+02:00

Tällä viikolla haasteena on sitaatti:

--- ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” ---

Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.

No okei sit...

2009-09-15T11:00:00.011+02:00

Pyynnöstä nyt sitten stadaa, se uusi tukka web-kameralla ikuistettuna. Aika noloa, mutta olkoon. No, mitä pidätte? Tytär muuten kaivoi lelukopasta heti huuliharpun ja alkoi soittaa sitä... Vinoileeko kaksi vuotias minulle...??

Norsuja ja Nuuskamuikkus-look

2009-09-14T14:40:00.007+02:00

Viime päivinä ollaan syöty aamupalaa kolmatta tuntia. Ollaan ihasteltu norsuja, kirafeja ja muita eläintarhan komistuksia, jotka oli kaikki tyttären mielestä koiria tai pupuja. Ollaan suunniteltu ajelevamme myös vuoristoradassa ja istuvamme maailman pyörän kyydissä, mutta jouduttu kääntymään huvipuiston jo suljetuilta porteilta takaisin kotia kohti. Ollaan lainattu kameraa ja etsitty omaa nettihuutokaupoista. Ollaan yritetty leikata mulle keittiön saksilla Amelie-hiuksia sillä seurauksella, että olen alkanut muistuttaa Nuuskamuikkusta. Ollaan riidelty siitä, kummanko idea se hiusten leikkuu alunperin olikaan. Ollaan ostettu uusi kala akvaarioon. Ollaan seurattu huolestuneena, selviääkö se uusi tulokas muiden käsittelystä hengissä (Meillä on aika agressiivisia kaloja). Ollaan todettu, että syksyn tulo on oikeastaan ihan ok ja ehkä tulevasta talvestakin selvitään joten kuten hengissä. Ollaan myös todettu, että se uusi pottakampaus on oikeastaan aika kiva.

Valokuvatorstai (139.)

2009-09-10T08:12:00.005+02:00

Punaiseen rajattu.
(haaste 139.)

Mielummin vaikka hiukset päästä...

2009-09-09T12:42:00.008+02:00

Nyt kun eilisestä säikähdyksestä on selvitty ja tytär vaikuttaisi olevan edelleen voimissaan, niin voinkin alkaa harmittelemaan myös kameran kohtaloa. Se nimittäen tippui soppakulhoon siinä rytäkässä kun neiti lensi tuolilta ja ryntäsin hakemaan syliin. Olihan se aivan surkea, ilman mitään ominaisuuksia ja näyttökin oli rikki, mutta uuteenkaan ei ole varaa, jos tuo ei ala näyttämään jotain elon merkkejä. Voisin luetella satoja asioita joista voisin luopua ennemmin kuin kamerasta. Oikea käteni ei kuulu siihen listaan, mutta esimerkiksi kaikki kosmetiikka, sänky ja vaikka hiukset saisivat lähteä mielummin. Olen jo päässyt siitä, että kaikki mukavat hetket, lomamatkat ja juhlat on kuvattava. Ymmärsin, ettei sitä tunnelmaa kuitenkaan useimmiten saa ikuistettua valokuviin samalla tavalla, kuin muistoihin. Mutta kamerasta on tullut minulle kuin ystävä. Se mukanani katselen maailmaa ihan eri silmin. Lapsen lailla. Värikäs lehti, hiekkalaatikolle eksynyt kissa tai lahoilevan aidan reunalla kasvavat auringon kukat tuskin kiinnittävät samalla tavalla huomioni ilman kameraa. No, onneksi on eräs pieni neiti, joka kyllä osoittaa ne äidillensäkin.

Tuli iso pipi.

2009-09-08T22:17:00.010+02:00

Tänään tytär keikahti alas keittiön tuolilta ja iski päänsä patteriin. Juuri kun mieskin joutuu olemaan kotoa yön poissa. Verta pulppusi ja mies sai puhelusta varmaan sen kuvan, että koko pää olisi sohjona... Oli jo tulossa kotiin, kunnes soitin uudestaan ja sanoin sen riittävän, jos anoppi tulisi kanssani lääkäriin. Tytärkin lopetti itkun ja sanoi: "Hyvä. Nyt ohi. Ei enää." Sairaalassa harmitti vähän, ettei ollut ketään kääntämässä, mutta huomasin ymmärtäväni yllättävän paljon. Haavakin oli kaikesta verestä huolimatta vain pari cm pitkä. Pää kuvattin ja ommeltiin kiinni. Tyttö kiljui ja huusi täyttä kurkkua. Hän vihaa lääkäreitä, eikä tämä kokemus ainakaan auttanut asiaa. Tultiin kotiin, vilkutettiin babcialle, laitoin neidin unten maille ja siivosin kuin viimeistä päivää. Vasta kun kaikki paikat kiilsi puhtauttaan, olin rauhoittunut ja pystyin rentoutumaan. Säikäyttää tuollainen.

Viimeisiä viedään.

2009-09-07T22:19:00.006+02:00

Tännekin alkaa syksy tehdä tuloaan. Lämpimät päivät alkavat olla harvassa ja niistä yritetään nauttia. Eniten minua harmittaa ilmojen kylmenemisen suhteen se, että muut lapset häviävät leikkipuistoista. Kaikkialla maailmassa kun ei ulkoilla lasten kanssa ilmalla kuin ilmalla. Naapurit pitävät minua viime talven jälkeen jo varmaan vähän kahjona, kun lenkkeilin vauvan kanssa räntäsateella ja pakkasissa.

Sydämiä illalliseksi.

2009-09-07T10:53:00.018+02:00

Mies kokkasi anopin Ranskan viinituliaisten kaveriksi kanan sydämiä. Ensi kerralla on kuulema vuorossa niiden mahoja. Niin no, mutta puolalaisten mielestä veriletut kuulostaa aika erikoiselta ruualta, joidenkin mielestä melko ällöttävältäkin. Ne sydämet oli sitä paitsi herkkua.

Kanan sydämiä ja perunamuusia puolalaiseen tapaan.

1kg kanan sydämiä
pari sipulia
hieman vehnäjauhoja
vettä
laakerinlehtiä
suolaa
mustapippuria
maustepippuria
paprikajauhetta
kolme palaa vaaleaa leipää muruina

perunoita
luonnonjogurttia

Kaada sydämet lämpimälle pannulle ja sirottele päälle vehnäjauhoja.
Lisää paloitellut sipulit ja vettä, niin että sydämet peittyvät.
Lisää liivatelehdet, suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta ja maustepippurit, sekä leipäpalat muruina.
Anna kiehua hijalleen kannen alla parisen tuntia.

Kuori perunat ja keitä pehmeiksi. Valuta vesi pois ja lisää perunoiden sekaan luonnonjogurtti. Muussaa.

Äiti on prinsessa.

2009-09-07T09:45:00.005+02:00

Luettiin iltasaduksi prinsessa Ruususta.
Osoitin prinsessaa ja kysyin: "Kuka tuo on?".
"Äiti", kuului vastaus.
"Se taitaa olla se Ruusunen..."
"Ei. Äiti."
"No...okei."
"Äitin mekko..."

Ps. Tänään olenkin vähän prinsessa, taas yhden vuoden vanhempi sellainen.

Muuttosuunnitelmia

2009-09-04T16:18:00.026+02:00

Elämä on harvoin yksinkertaista,mutta joskus sen toivoisi olevan. Kun edes tietäisi missä maassa asua. Tottakai haluaisin meidän asuvan lähempänä vanhempiani, siskoa ja kaikkia muitakin Suomessa eläviä rakkaita, joita niin kaipaan. Haluaisin asioida postissa tai pankissa jännittämättä saanko asiani hoidettua, vastata hiekkalaatikon reunalla sille toiselle äidille jotain muutakin kuin "Anteeksi, mutta en ymmärrä" ja olla kuuntelematta koko iltaa muiden naurua vitseille, joista en tajunnut sanaakaan. Mutta toisaalta haluaisin myös sukeltaa syvemmälle Puolaan, oppia tyttäreni toisen äidinkielen, herkutella omaperäisillä ruuilla, tehdä retkiä keskiaikaisten linnojen rauniolle, vaikuttua aina uudestaan täällä vallitsevasta perhekeskeisyydestä, viettää riemukkaita hetkiä joskus hieman hullujenkin puolalaisten kanssa, iloita valoisista talvipäivistä ja aikaisesta keväästä. Kaikesta. Tietää mistä olla ylpeä ja tuntea myös heikkoudet. Täältä on niin monia hauskoja muistoja.

En halua nähdä kyyneliä tyttäreni isovanhempien, babcian ja dziadekin, silmissä, kun kerromme muuttoaikeistamme. Juurihan he saivat pojan tyttären lähelleen kaukaa Englannista.

Mutta haluaisin myös oman äitini voivan töissä kyyneleiden nieleskelyn sijasta yhtyä muiden isovanhempien valitukseen siitä, kuinka väsyttää kun lapsen lapset olivat taas koko viikonlopun käymässä. Nyt vanhempani tietävät vain sen, kuinka niitä pieniä sitten kuitenkin kaivataan, kun ovat poissa.

Mutta silti, kaikkein eniten haluan muistaa olla iloinen siitä, että on niin paljon tärkeitä ihmisiä, joita kaivata. Siitä, että saan herätä tuon mahdottoman aamuäreän miehen vierestä ,jonka kanssa olen hirvittävän onnellinen ja jolta olen saanut toisen kotimaan. Sen, joka osaa paistaa maailman parhaat omena-kaneli-letut. Siitä, että meillä on tämä tytär, jonka kanssa on mahdotonta sadepäivänä selvitä kauppaan saakka, neidin halutessa pysähtyä heittämään parisen kymmentä kiveä jokaiseen vastaan tulevaan vesilätäkköön. Tytär, joka opettelee puhumaan kolmella eri kielellä. Tekisi oikeastaan mieli vähän hyppiä ilmaan, ajatellessani tätä perhettä, jonka kanssa tunnen olevani aina kotona, missä päin maailmaa me sitten liikummekaan.

Keltaista päivää!

2009-09-03T21:56:00.006+02:00

Valokuvatorstai (138.)

2009-09-03T19:36:00.003+02:00

138. haaste

Minusta nämä taannoisen pääsiäisen puput vaikuttivat aika inhimillisiltä.

Laatikollinen hiekkaa.

2009-09-02T15:03:00.012+02:00

Juuri nyt elämä tuntuu rajoittuvan kodin ja hiekkalaatikon välille.

Elämykset tulevat siitä, kun hellepäivänä saa työntää jalat viileään hiekkaan. Minä haluaisin tehdä hiekkaleivoksia tai rakentaa valtavan hiekkalinnan. Tytär sen sijaan nauttii niiden rikkomisesta.

Ps. Mistähän saisi vauvan hetkeksi lainaan? Mieluiten sellaisen hyvin vähän nukkuvan, jolla on oikein paha koliikki...

Citymökkeilyä

2009-09-01T15:00:00.022+02:00

Eilen mies lähti illaksi töihin. Minä puolestani laitoin liian monta erinäisten sähkölaitteiden pistoketta samaan jatkojohtoon. Sitten kuului pamaus ja oli hiljaista. Oli myös pimeää. Tytär nauroi ja toisti "pam" ja sitten taas nauroi. Minuakin nauratti. Kännykästäkin oli loppunut alkuillasta akku. Meiltä ei löydy yhtä ainoaa taskulamppua. Kynttilöitä sentään oli. Mielessä kävi, että jos tänä iltana jotain sattuisi, vaikkapa neidille, niin en saa mieheen yhteyttä, eikä naapureista tuskin kovin moni puhu englantia. Tyttärestä oli jännää kun valaistuksena toimi pelkät kynttilät. Ja niin oli minustakin.

Tavallisissa iltarutiineissa olikin ihan erilaista taikaa. Kylpy kynttilän valossa. Samoin iltapala. Myönnän: Pelottikin vähän se pimeä. Oli myös hiljaista. Niin hiljaista. Jossain päin asuntoa lenteli itikka. Juuri tätä minä olen kaivannutkin koko kesän. Olin taas kesämökillä. Ainakin melkein. Tervasaippualla peseytyminen kruunasi kaiken. Vain sauna ja järvi puuttuivat. Niin ja se juokseva vesi, sekä sisävessa häiritsivät hieman tunnelmaa. Peiteltyäni tyttären unten maille, luin loppu illan kirjaa kynttilän valossa, vilttiin käpertyneenä.

Mieskin sai tuntea olonsa varsin ritarilliseksi, kun hänen tultua kotiin, juoksin eteiseen vastaan ja hyppäsin kaulaan. Sitten minulle selvisi, mikä on se eteisen seinässä olevan laatikon funktio. Naps, vipu ylös ja valot tulivat päälle sekä jääkaappi sun muut laitteet alkoivat pitää hurinaansa. Kirjoitin listan taidoista, jotka aion opetella: Ilman pumppaaminen polkupyörän renkaaseen, tukkiutuneen viemärin avaaminen ja taulujen ripustaminen seiniin.

Lazy sunday.

2009-08-30T09:21:00.019+02:00

Heräsin sunnuntai aamuna, kun mies tuli tönimään hereille ja huuteli leikillään: Move it! Move it! Nauraen pieni neitikin tuli kiljumaan viereen: Muumi! Muumi! Täällä sunnuntai tarkoittaa laiskottelua ja perheen kanssa yhdessä oloa. Pyykin pesu, auton korjaus tai kodin siivous ovat ehdoton ei ei. Ja hyvä niin.

Kadotetut kyvyt.

2009-08-29T20:17:00.018+02:00

Välillä tuntuu kuin eläisin toisessa ulottuvuudessa. Katson facebookista kavereiden ja perheen päivityksiä. Kesäloma alkaa. Kesäloma loppuu. Koulu alkaa. Hiihtoloma alkaa. Ja tuntuu, että katsoisin tuota kaikkea ulkopuolisena ajassa, joka on pysähtynyt.

Minun päiväni ovat vuoden ajasta riippumatta kaikki melko samanlaisia. Herätys, aamupuuro, ulkoilu, päiväunet...Kaikki etenee omalla tahdillaan, luppoaikaa on vaikka millä mitalla. Miksi sitten koko ajan on tunne kuin olisi kiire jonnekin? Kävelemme kaupasta kotiin. Meillä ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia loppupäivälle, lounaaksikin on sitä samaa mitä eilenkin. Pieni neiti pysähtyy ihmettelemään maailmaa. Kukkaa. Kiveä. Isoa autoa. Tule nyt, minä hoputan. Mennäämpäs nyt. Miksi? Miksi en vain voisi kyykistyä siihen neidin viereen ihmettelemään? Oho, ompa tosiaan värikäs kukka. Ja katso, perhonen. Jatkamme matkaa. Tien reunassa on penkki. Neiti istahtaa siihen. Istahdan viereen. No tässäkö on kiva nyt sitten istua? Joo, kiva, vastaa neiti tyytyväisenä. Pian penkin luo taapertaa vanhus ja istahtaa siihen meidän viereemme. Sulkee silmänsä ja hymyilee. Nauttii auringosta. Sitten vanhus ja pieni neiti hymyilevät toisilleen. Olen kateellinen. Lapsi ja vanhus ymmärtävät jotain, mitä minä en. Mitä meiltä tässä välissä unohtuu?

Sitten päätämme poiketa puistoon. Jo kaukaa neiti näkee siellä tytön. Aika paljon isomman, kuin mitä itse on. Neiti juoksee suoraan tytön luo, tyttö hyppää iloisena pois kiikusta ja he tervehtivät toisiaan. Sitten neiti tarttuu tyttöä kädestä ja he juoksevat liukumäen luokse. Hymyilen. Ja samalla tulen surulliseksi. Emmekö olisikin paljon onnellisempia, jos emme kadottaisi jotain oleellista ja tärkeää matkalla aikuisuuteen?

Valokuvatorstai

2009-08-27T10:49:00.009+02:00

137.haaste
Sain lapsen.
Lainaksi.
Valmisteltavaksi elämää varten.

"Jos joudumme suuriin aaltoihin, purjehdimme niiden välistä."
(Nipsu kirjassa "Rannalta löytynyt hylky")

(kuvaa on käsitelty)

Minkä sinä ottaisit?

2009-08-26T13:43:00.017+02:00

Olenko ainoa, joka tykkää kävellä ristiin rastiin omakotitaloalueilla, kurkata ehkä varovasti puutarhoihin, kuvitella minkälaista on sisällä ja miettiä minkä talon itselleen voisi ottaa?

On hassun näköistä, kun jo ränsistyneen, lähinnä navettaa muistuttavan asuinrakennuksen vieressä saattaa kohota iso, hulppea,posh talo, höystettynä kaiken näköisillä, arvatenkin kalliilla mauttomuuksilla. Muuttaisin mielummin sinne navettaan.

Omia lemppareitani ovat pienet, vanhat, suloiset talot, joissa on säilytetty mahdollisimman paljon alkuperäistä. Ikivanhat, sammaloituneet kattotiilet, puisten ikkunan karmien halkeilleet maalipinnat, puutarhan luumupuut...Sellaisen talon voisin ottaa.

Puiston kautta kävelemme pienen neidin kanssa takaisin kotiin. Vaippa pois ja pikkarit jalkaan. Pottaharjoittelu käyntiin.Ja tekemään ruokaa. Makaroonilaatikkoa. Neitikin auttaa innoissaan: Ottaa kattilan kaapista, etsii makaronit ja laittaa ne kattilaan. "Äidin reipas tyttö!", minä kehun ylpeänä. Sitten neiti vetää pikkuhousut alas ja pissaa sinne makaronien sekaan.

Helppo suklaakakku

2009-08-23T14:32:00.016+02:00

Kun makean nälkä iskee, tämä on naurettavan helppo ja nopea resepti (Tosin minä onnistuin tietenkin hieman polttamaan kakkuni pohjasta...), johon löytyy aineksetkin varmaan aina valmiina kaapista.

3dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
2tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
4rkl kaakaojauhetta
150g voisulaa
2 munaa

Sekoita ensin kuiva-aineet keskenään, lisää voisula ja munat, kaada vuokaan ja paista 200 asteessa noin 20 minsaa. Pyöräytä kakun kaveriksi pari palloa jätskiä. Nam.

Se pahin ja paras

2009-08-23T13:32:00.017+02:00

Tänään on erilainen sunnuntai, koska emme vietä sitä miehen vanhempien luona, heidän ollessa tänä viikonloppuna lomamatkalla. Normaalisti menemme lähes joka sunnuntai sinne päivälliselle. Ruokakin on lähes aina sitä samaa, mitä kaikissa muissakin puolalaiskodeissa sunnuntaisin: Alkukeittona aina rosół, eli kanakeittoa nuudeleilla. Sitten porsaan kyljyksiä, perunamuusia ja hapankaalisalaattia. Miehen äiti on kadehdittavan hyvä kokki, kuten varmaan kaikki puolalaisnaiset. Perunamuusikin maistuu hänen tekemänään sairaan herkulliselta. Mietin mielessäni, että anoppi on varmaan salaa tyytyväinen mun ruuan laitto taidoista, tai siis niiden puuttumisesta. Tulemme anopin kanssa yllättävän hyvin toimeen, vaikka meillä ei ole yhteistä kieltä. Tai ehkä juuri siksi... Pieni neiti auttaa meitä tosin ylittämään kielimuurin, kun saamme nauraa hänen touhuilleen.

Puolassa puolison vanhempiin suhtaudutaan varsinkin seurustelun alussa hyvin kunnioittavasti ja heitä on ehdottomasti teititeltävä ja kutsuttava herraksi ja rouvaksi. Esimerkiksi: "Onko rouvalla jo jotain suunnitelmia kesälomalle?" Sitten jossain vaiheessa, yleensä muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, tosin aina vanhempien aloitteesta, voi heitä alkaa kutsumaan nimeltä. Tämä tapahtuu niin, että vanhemmat sanovat jotain tyyliin: "Eiköhän ole aika esittäytyä.", jonka jälkeen osapuolet kättelevät toisiaan ja "esittäytyvät" nimillä. Itse en ole tuohon teitittelyyn pystynyt oikein ikinä. Tosin nyt naimisiin mentyämme en myöskään osaa kutsua puolison vanhempia äidiksi ja isäksi, kuten täällä on tapana. Mies taas yritti aluksi kutsua omia vanhempiani nimillä "sir" ja "madam" ja oli tosi vaivaantunut yrittäessään käyttää heidän etunimiään. Mies on sanonut, että odottaa tulevaisuudessa tyttäremme mahdolliselta poikaystävältä teitittelyä, vaikka hän olisi suomalainenkin. Säälittää se poikaparka jo nyt.

Ihoa pehmentävä naamio

2009-08-21T22:57:00.012+02:00

Miksi levittäisit ihollesi jotain, mitä et olisi valmis laittamaan suuhusi?

1/2 dl luonnonjogurttia
1 pieni tomaatti
2 rkl hunajaa
vehnäjauhoja

Raasta tomaatti ja sekoita raaste ja hunaja jogurttiin. Lisää jauhoja, kunnes tahna pysyy naamalla. Levitä puhtaalle iholle, jätä vartiksi ja pese pois lämpimällä vedellä.

Tämän viikon valokuvatorstain haaste

2009-08-20T22:17:00.010+02:00

Tänään odotti uusi valokuvatorstain (http://inspis.vuodatus.net/) haaste: sateenkaari. Kävin pienen neidin kanssa kiertämässä kaikki kaupungin suihkulähteet, mutta ei löydetty niistä yhtään sateenkaarta. Siispä täytyi leikkiä cd:llä ja kattolampulla.

Valokuvatorstai

2009-08-19T23:35:00.005+02:00

Vastaus valokuvatorstain haasteeseen:

Parasta kesässä on rakentaa hiekkalinna!

Sipulirieskat

2009-08-19T22:31:00.004+02:00

Jos joku ohje on tarpeeksi helppo minulle toteutettavaksi, on se muillekin! Tein tänään iltapalaksi sipulirieskoja. Ohje on Saara Törmän kirjasta "Saa vaivata".

* 1 sipuli
* 1 valkosipulinkynsi
* öljyä paistamiseen
* 1/2 kasvisliemikuutio
* 1 rkl soijaa
* 1,5 dl vettä tai maitoa
* 2,5 dl ohrajauhoja
* 1/2 tl basilikaa

Kuori ja hienonna sipulit. Paista sipulit pannulla öljyssä pehmeiksi. Murusta joukkoon kasvisliemikuution puolikas ja lisää soija. Kaada sipulisoossi kulhoon ja lisää kylmä neste sekä basilika. Sekoita.

Sipuleiden jäähdyttyä kuumenna uuni 275 asteeseen. Kun uuni on kuuma, sekoita sipuliseokseen jauhot. Nostele taikinasta pellille leivinpaperille neljä kokkaretta ja painele ne rieskoiksi. Paista uunissa 15 min. Syö heti!

Hmm... Näyttää mun tekemänä ehkä vähän epäilyttävälle (kuten yleensä kaikki), mutta maistui!

Loma ihanassa Kazimierz Dolnyssa (itä-Puola)

2009-08-18T16:58:00.022+02:00

Naapurusto

2009-08-18T14:26:00.014+02:00

"Pam, pam, pam..." Kaikista lapsuuteni leluista rakkaat vanhempani olivat päättäneet säilyttää juuri hakan. "Pam, pam, pam..." Kuunneltuaan aikoinaan tarpeeksi paukutusta minun toimestani, päättivät varmaan hampaat irvessä maksaa joku päivä vielä takaisin. Niimpä tyttäreni sai hakan isovanhemmiltaan tuliaiseksi Suomesta. "Pam, pam, pam..." Mahtavatkohan naapuritkin iloita lelusta yhtä paljon kuin neiti itse? Uusia ulottuvuuksia naapurisuhteisiin. Kerran istuin bussissa sattumalta naapurimme viereen. Meidän tunnistaessa toisemme, alkoi tuo vanha rouva höpötellä minulle niitä näitä. Puolan kielen taitoni riitti ymmärtämään, että hän kommentoi jotain säästä, mainitsi apteekin ja miehen kauluspaidan. Nyökkäilin ja hymyilin kuitenkin hämmentyneenä. Taktiikkani toimi mainiosti, kunnes naapuri keksi esittää minulle kysymkyksen. Hienoa. Niimpä sain punastellen sanotuksi yhden ainoista taitamistani puolan kielisistä lauseista: "Ja nie rozumiem." Minä en ymmärrä. Ja lisäsin vielä olevani Suomesta. "Vai Suomesta!" huudahti naapurin rouva puolaksi hämmästyneenä ja koki tarpeelliseksi jakaa tiedon muidenkin matkustajien kanssa."Neiti on Suomesta!". Mutta jos minussa riittää naapureillemme ihmeteltävää niin toimii se toisinkin päin. Heti rappukäytävään astuessani minua kohtaa erilaisten ulko-ovien kirjo. On eri värejä, tyylejä ja materiaaleja. Sama juttu ikkunan karmeissa. Parvekettakin saatetaan maalailla täysin omien värimieltymysten mukaan. Ensimäisen kerroksen asukkaat saattavat myös ihan pokkana aidata ikkunansa alta itselleen takapihan talon yhtiön nurmesta. Siihen sitten kynnetään kasvimaa tai laitetaan kukkaistutuksia. Mikäs siinä. Itsehän rakentaisin siihen perunapellon viereen vielä pihasaunan.

Naapurin itselleen valtaama alue:

Siivousfriikin muistiinpanot.

2009-08-14T08:51:00.004+02:00

Se kulkee suvussa. Tulen mummooni ja äitiini; olen parantumaton siivousfriikki. Vaiva näyttää vain pahenevan sukupolvelta toiselle. Tyttäreni oirehtii jo nyt. Siskoni tuli jouluksi käymään. Ensimäisenä aamuna siskon ilme oli näkemisen arvoinen, kun hänen leikatessaan keittiössä leipää, lattialle karisi olematon määrä murusia, joita osoittaen pieni neiti huudahti "Ojjoi!!" ja ryntäsi hakemaan harjaa ja rikkalapiota. Pelottavaa, saattaa joku nyt ajatella. Kieltämättä.

Itsekin pääsisin paljon helpommalla jos osaisin elää sotkun keskellä tai edes jättää lattian luuttuamisen pois päivittäisistä rutiineista. Tosin asuntomme koon huomioon ottaen siihen ei montaa minuuttia uppoa. Onneksi toinen puoliskoni sentään arvostaa vaivan näköäni. Lapsen myötä olen kuitenkin oppinut joustamaan joissakin asioissa: Lelut saavat olla leviteltyinä hujan hajan ympäri asuntoa, se ei ole kovin vaarallista jos sohvasta löytyy sormiväritahroja tai keittiön seinästä tomaattikeittoa. Ihan psykopaatiksi nimittäen en sentään ala. Mitä nyt olen joskus miettinyt kuinka käytännöllistä olisi maalata keittiö suosiolla vaan tomaattikeiton punaiseksi. Siivouskemikaalitkin asunnostamme ovat lapsen tultua hävinneet. Valkoviinietikalla, sitruunamehulla ja ruokasoodalla saa itse asiassa paljon puhtaampaa jälkeä aikaan.

Toinen tehokas keino pitää koti siistinä on säännölliset lahjoitukset Pr:n konttiin. Asuntomme säilytystilat rajoittuvat yhteen itse hyllyistä ja rullaverhoista eteisen syvennykseen kyhättyyn vaatekaappiin. Jotta emme hautautuisi rojujen alle käyn kuukausittain läpi koko omaisuutemme: Tartunko tuohon kirjaan enää ikinä uudestaan? Milloin viimeksi käytin tuota paitaa? Tuleeko meidän ikinä kuunneltua noita levyjä? Leikkiiko pieni neiti todella kaikilla 50 nallekarhullansa? Operaatio käy melkeimpä terapiasta. Ja mikäpä olisi siivouksen jälkeen kivempaa, kuin laittaa pieni muumi-esiliinassaan ahkeroinut apuri päiväunille ja keittää itselleen siivouskahvit.

Sweet Dreams by Kirsten Lepore

2009-08-13T16:56:00.000+02:00

Lisää animaatioita Kirsten Leporelta ja hänen bloginsa: http://www.kirstenlepore.com/

Neiti pian 2-vee.

2009-08-13T11:36:00.007+02:00

Onko kotiäidin elämä tylsää? Onko se vain imuroimista, titi-nallen kuuntelua, pyykkivuoren epätoivoisia madaltamis yrityksiä ja kalapuikkojen syöntiä neljän seinän vankina? Ja vastaus on... Ei. Itse asiassa jokaisessa perheessä, jossa on pieniä lapsia ei voi olla kauhean tylsää.

Usein aamuni alkaa kinder yllätys-kahvilla. Se on neiti pian 2-veemme pravuuri. Kahvin juotuani kupin pohjalta löytyy yllätys, kuten kaulariipus tai legopalikka. Päivän aikana pienen neidin päästä kumpuaa muitakin toinen toistaan vihastuttavimpia ideoita. Neiti saattaa esimerkiksi leikkiä laittavansa ruokaa. Tällä kertaa vuorossa on porsaankyljykset, jotka pitää tietenkin hakata ensin lituskoiksi keittiön kaapista löytyvällä nuijalla, aivan kuin isikin aina tekee. Tosin oikeiden kyljyksien puuttuessa niiden tilalla saa toimia tietokoneen näppäimistö.

Tietsikka kiinnostaa muutenkin neitiä aivan mahdottomasti; ilmestyyhan sen ruudulle toisinaan mummo, ukki, sekä täti Suomesta. Heille sitten täytyy joka kerta web-kameran kautta esitellä joka ikinen lelukopasta löytyvä lelu ja antaa isovanhempien riemuksi heidän kuunnella viisi miljoonaa kertaa kuinka kilpikonna sanoo ABC ja soittaa "Tuiki tuiki tähtosen".

Kerran neitimme oli avannut omin päin tietokoneen ja kun kysyin mitä ihmettä tämä kuvittelee tekevänsä hän katsoi minua kuin vajaavaista ja vastasi "No mummo!!" D'oh... Tässä välissä käyn katsomassa mitä neiti parasta aikaa touhuaa. Hän pakkaa keittiössä perunoita yksitellen roskapusseihin.

Oren Lavie - Her Morning Elegance

2009-08-12T13:55:00.001+02:00

Ihana video ja biisi <3 Tää oli valittu Usassa Chevrolet-mainokseen ja kun Oren Lavie oli saanut tietää siitä,kertoi hän nauraneensa kaksi päivää putkeen. Tyyppi ei ole ikänään omistanut autoa ja nousee edelleen bussin kyytiin.

I'm sticking with you 'Cos I'm made out of glue

2009-08-12T10:50:00.019+02:00

Sanoimme toisillemme "Tahdon" 25.7.2009 Puolassa, Częstochowassa.

Vihkimisen toimittivat yhdessä sekä puolalainen, paikallisen seurakunnan pappi, että suomalainen pappi; enoni ja kirkossa lauloi mielettoman kauniisti, kirkkoslaaviksi 9 henkinen kuoro, joka koostui enostani, tädeistäni ja serkuistani.

Puolassa kirkosta ulos tultaessa riisin sijasta tuoreen avioparin päälle heitetään grossyja (pennejä), jotka meidän piti kerätä talteen.

Maljan kohotuksen jälkeen heitimme toisen puolalaisen tradition tapaan kuoharilasimme olan yli toivoen sirpaleiden tuovan onnea.

Morsiusneitoina oli rakas kaveriporukka <3

Sekä kaaso, siskoni.

Iskä piti puheen, jonka puolalainen kaverimme tulkkasi.

Kahden kulttuurin yhdistäminen meni häissämme yli kaikkien odotusten. Tästä kiitos ihan huippareille vieraille, jotka oli innoissaan mukana molempien maiden häätraditioissa, lauluissa, leikeissä ja tansseissa. Juhlissa bändi soitti puolalaisia biisejä ja perinnetansseja ja sen lisäksi sukulaiseni innostuivat laulamaan suomalaisia valsseja, tangoa ja jenkkaa, jolloin puolalaiset innoissaan taputtivat käsillä tahtia ja vislasivat mukana. Samoin suomalaiset "lauloivat" mukana puolalaisia juomalauluja vaikka sanoista tuskin kukaan sai selvää.

Myös äitini ja kummini pääsivät tarttumaan soittimiin yhdessä hääleikeistä.

Juhlat jatkuivat aamuun saakka ja hääkakkukin leikattiin vasta puolilta öin.

Siunattu epäonni

2009-08-11T15:14:00.004+02:00

„Kaikella on tarkoituksensa ja kyllä ne asiat järjestyvät” Tuota kliseista lausahdusta olen joutunut kuulemaan iskän suusta joka ikisen kiperän tilanteen tullessa eteeni ja se ei todellakaan ole ikinä auttanut tippaakaan.Tänään onnettomuus kohtasi minua jälleen. Wc-paperi oli loppu. Mikä ihana alku päivälle. Toisen epäonni on toisen onni ja tyttäreni pääsi heti herättyään kauppareissulle. Missähän iässä se tapahtuukaan kun pihanurmella kasvava kukka tai naapurin piski eivät enää saakkaan aikaan ihastuneita riemun kiljahduksia? Mutta sitten, kauppaan päästyäni kohdalleni sattuikin ennalta odottamaton onni: Lempisuklaani oli tarjouksessa, kaksi levyä yhden hinnalla. Kotona, suu makeana mieleeni muistui iskän toistelemat sanat. Onko kuitenkin niin, että ilman takaiskuja ja epäonnea voisikin lopulta jäädä monesta onnesta paitsi? Lukion jälkeen kaikilla muilla paitsi minulla tuntui olevan joku suunnitelma jatko-koulutusta ajatellen. Se oli melkoinen kriisin paikka. Niimpä päätin lähteä vuodeksi Englantiin. Samaan aikaan mieheni masisteli epäonneaan toisella puolella Eurooppaa, koska ei ollut opiskelujen jälkeen löytänyt oman alansa töitä. Niimpä hän päätyi saman tyyliseen ratkaisuun kuin minäkin, pakkasi tavaransa ja suuntasi samalle saarivaltiolle minne minunkin nenäni osoitti. Jotta tiemme kohtaisivat, lisää epäonnea kuitenkin tarvittiin: Miehelleni jo lupailtu työpaikka meni kielitaidottomuuden takia alta, jonka seurauksena hän oli yksin vieraassa maassa, rahattomana ja asunnottomana. Ups. Niimpä hän päätti lähteä kiertämään maata etsiäkseen töitä ja päätyi lopulta samaan kaupunkiin kanssani. Epäonnekseni minullekin on annettu olematon kielipää, jota sain vuosia kirota koulussakin. Juuri siksi minä ja mieheni ylipäätään aloimme alusi juttelemaan. Jos meillä nimittaen jostain syysta sattuikin olemaan jotain hajua mistä muut ympärillämme keskustelivat emme saaneet avattua edes suutamme , ennen kuin jutun aihe oli vaihtunut toiseen. Oli kiva löytää joku, joka jaksoi kuunnella säälittävän hidasta tavailuani itsekin helpottuneena . Aikamme sönkötettyämme meille selvisi, että totaalisen surkean englannin kielen taidon lisäksi meita yhdistää moni muukin asia. Nytkin kasvoillani on iso banaani kun näen meidät istumassa illasta toiseen sen saman puiston penkillä piirtämässa sanojen tueksi kuvia tikulla hiekkaan ja kiitän kaikesta tiellemme siunaantuneesta epäonnesta.